Tekstit

Rauma, 3.1. - 5.1.2023

Kuva
  "Mato maass' matelee, piru seljäss' ajelee. Seis pyhä Perkel, siks' ett' mnää saa assen kätten'!" Suomen Kansan Vanhat Runot, X1, 2859, Rauma   Tammikuinen päivä aukenee kuulaana ja kirkkaana. Katselen Onnibussissa ohi kiitäviä maisemia. Päämääränäni on Rauma, synnyinkaupunkini.  Synnyin Raumalla helmikuussa 1981. Lapsuudenkotini sijaitsi Polarin kaupunginosassa, Höylääjänkadulla, alueella, jota kutsuttiin vähemmän mairittelevasti ”Konkurssikyläksi”. Ensimmäiset seitsemän elinvuottani kuluivat aika lailla omissa oloissani, omassa mielikuvitusmaailmassani. Minulla ei ollut ikäisiäni leikkitovereita. Olen viisivuotiaana oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, ja jo tarhaikäisenä olin käytännössä kehittänyt oman mytologisen maailmani. Ensimmäisen monista. Oma päänsisäinen maailmani on aina se paikka, jonne pakenen, jos todellinen maailma alkaa ahdistaa liikaa. Kun isäni ja äitini erosivat, muutimme kesällä 1988 äitini kanssa Raumalta Turenkiin. Kävin kuitenkin l

Lähtölaukaus

Kuva
 "Anna ukko unkertasi, miesväki voimaasi vastuksija voittamaan, kalmova kaijottamaan!" Suomen Kansan Vanhat Runot, XII1, 3769, Pohjois-Pohjanmaa  Suomalainen kansanperinne määrittyy monesti Kalevalan ja Kantelettaren kautta. Kumpaankin on koottu valtaisat määrät runoja Itä-Suomesta, sekä hieman ongelmallisesti lähisukukieltenkin, kuten mm. karjalan ja inkeroisen puhuma-alueelta. Mutta samalla on miltei kokonaan toinen puoli maata unohdettu: Länsi-Suomi (Satakunta, Varsinais-Suomi, Häme, Uusimaa, Keski-Suomi, Pohjanmaa). No okei, Pohjanmaalta kerättyjä runoja on ollut myös rakennusaineena Kalevalassa ja tunnetuimmat länsisuomalaiset runot (Ritvalan helkavirret, Elinan surma, Piispa Henrikin surmavirsi) on julkaistu Kantelettaressa. Mutta siinä ne sitten melkein ovatkin. Muuten on länsisuomalainen runoperinne jäänyt lähes täysin unhoon.  Tämä on erikoista, sillä juuri Länsi-Suomessa on Suomen nykyisen valtion pohja rakennettu. Alun pitäen Suomi-nimellä tarkoitettiin nimenoma